Päivääkään en vaihtaisi pois. Lisää tunteja vuorokauteen voisin ottaa. Opiskeluista ja koulupäivistä pitäisi selvitä kotona odottavista tehtävistä puhumattakaan. Töissä pitäisi jaksaa käydä koulun ohella ja tehdä nekin vielä hyvin ja pirteästi. Oikealla asenteella. Itsenikin pitäisi jaksaa pitää kunnossa treenaamalla ja syömällä oikein. Koira vaatii aika paljon huomiota ja ulkoilua sekä leikkikaveria. Myös Unnan kanssa harrastetaan. Tähän lisäksi vielä parisuhde ja kaikki muu kotona tehtävät siivous ynnä muut hommat. Aika rankkaa, voisin sanoa.
Ajattelen, että se on vain tämä aika. Että ei tätä kestä enää kauaa. Että sitten helpottaa, kun saan opiskelut loppuun ja yksi näistä päivittäisistä jutuista tippuu pois. Olisihan se kiva nukkua toisen vieressä joka yö, mutta tällä hetkellä aikaa ei riittäisi muuhun. Hyvä, kun riittää aika siihen, että kerkeää viestiä laittamaan tai soittamaan toiselle. Yksi helpottava asia on se, että viikonloput on pyhitetty parisuhteelle näin etäsuhteessa. Viikonlopuissa parasta on rauhallisuus ja se, ettei yleensä ainakaan ole kiire mihinkään. Viikonloppuna panostan parisuhteeseen ja Unnan kanssa olemiseen.
Huomaan kyllä, että sellaisina viikkoina, kun on hirveä määrä tenttejä ja näyttöjä tai tehtävien palautuksia tai muuten vaan super paljon kouluhommia, niin joudun vähentämään urakkaa. Vähennän töistä ja treeneistä ensimmäisenä.
Ajattelen, että tämä vaihe on hetkittäistä. Että se on vaan nyt. Apuna mulla on toimiva kalenteri ja organisointi! Välillä toki on hyvä hengähtää ja levätä ja antaa aivojenkin nollaantua. Mulla tällainen hetki on loma ja viikonloput.
Kuva 1
Kuva 2
Iris
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti